Valcos große Kopfhörerodyssee 2019!

Klingt das nach einer dick aufgetragenen Überschrift? Tja, genau so ist auch das, worauf wir uns hier eingelassen haben.

Aber fangen wir mal ganz am Jahresanfang an, als ich bei diesem lenkrad- und bremsenlosen Schlitten hier mit eingestiegen bin. 

Ach, wer „ich“ bin? Nur keine Hektik, Namedropping kommt später schon noch. So viel, dass es den Zarteren graust und den Finnen peinlich wird.

Anfang des Jahres wurde mir klar, dass ich für unterwegs ordentliche Noise Cancelling Kopfhörer brauche, und siehe da, der Facebook-Algorithmus las meine Alphawellen und schob mir in derselben Sekunde eine Valco-Anzeige vors Gesicht, in der man mir Pulasorsi und Sorsi oder so irgendein seltsames Kopfhörerzeug andrehen wollte, oder mich direkt anscheißen, ich bin bis heute nicht sicher.

Also habe ich den Jungs noch im selben Moment eine E-Mail geschrieben, mich brav vorgestellt und darum gebeten, ihre Hörer Probefahren zu dürfen und ein aufgeklärtes Feedback zu den Geräten abzuliefern.

(Kleine Zwischenbemerkung und etwas Kontext, bevor wir weitermachen: Ich bin bei Kopfhörern ziemlich leidenschaftlich und mein Verständnis davon ist recht tiefgehend.)

Ich habe sie eine Weile angehört und misshandelt, sie zerlegt und untersucht, was sie wirklich gefressen haben, und danach habe ich die aktuellen Modelle so halb gelobt, indem ich sie beleidigt habe: Für den Preis ganz okay, aber da wird eine erschreckende Menge Potenzial verschwendet.

Die Gegenantwort im Valco-Stil war dann: 

”„Dann entwirf verdammt noch mal selbst bessere, dann nehmen wir die ins Sortiment ...“

Na ja, viel mehr musste man mich nicht anstacheln. Kurz darauf saß ich schon im Büro der Jungs, trank Bier und kritzelte ein Kirchboot aufs Flipchart. Daraus kristallisierte sich dann nach und nach zusammen mit ein paar Ingenieursjungs das Rezept für hervorragende Kopfhörer heraus. 

Jetzt ist wohl ein guter Moment, mich mal vorzustellen und ein paar Namen droppen zu lassen

Mein Name ist Jasse „Jazmanaut“ Kesti und ich bin Audiophiler.

Ich mache den Audiokram jetzt seit gut zwanzig Jahren beruflich, sowohl im Studio als auch live. 

Im Internet finden sich weit über hundert Platten mit meinem Namen drauf, und nach einer Musikrichtung muss man echt suchen, an der ich nicht rumgefummelt hätte, von Tehosekoitin bis Jorma Hynninen. Von Texas Faggot bis zum Nationalballett.

Bei Livejobs habe ich in den letzten Jahren unter anderem Tuure Kilpeläinen, Elastinen, Laura Närhi, Jukka Poika, Emma Salokoski, die Soul Captain Band und zahllose andere Künstler aus erster und letzter Reihe gemischt. Von Systemdesigns und Audiomasterings ganz zu schweigen.

Heutzutage betreibe ich auch mein eigenes Kesthouse-Masteringstudio, das ihr unter folgender Adresse findet www.kesthouse.com

Also, auf dieser Grundlage ist kompromisslose Klangwiedergabe für mich von allergrößter Bedeutung, und ich jage ihr mein ganzes Erwachsenenleben schon hinterher. Und das Thema ist alles andere als klein. Reines Ingenieursgebastel und ein ganzheitliches Verständnis der Physik des Klangs reichen allein nicht, sondern in die Gleichung muss auch die Psychophysik mit rein. Der Mensch ist am Ende nämlich die größte Variable, auf die das Endprodukt ausgerichtet werden muss, egal ob es um die Musik selbst geht oder um das Gerät, mit dem man diese Musik genießt.

Anders gesagt: Wenn ich mir selbst einen mikroskopisch präzisen und extrem neutralen Kopfhörer bauen würde, dann würde ihn der Großteil der Verbraucher als langweilig und leblos empfinden. 

Andererseits, wenn man von einem Kopfhörer nur pures Gefühl will und Genauigkeit und die sogenannte Wissenschaft aus der Gleichung streicht, dann bekommt man Beats und ähnliche Grausamkeiten, die in den ersten Minuten mit ihrem Megaturbo-Bass beeindruckend klingen, aber mit ihrem Matsch und ihrer fehlenden Trennschärfe sehr schnell nerven. 

Aber wir haben uns jetzt eben nicht daran gemacht, Deko zu bauen, sondern verdammt gute und brauchbare Kopfhörer. An dieser Stelle haben wir uns am meisten auf das Wesentliche konzentriert, also auf das Hörerlebnis, und feilen das nicht nur nach Gehör, sondern auch mit präzisen Messungen bis ins letzte Detail zurecht.

Schaden tut's natürlich auch nicht, wenn die Kopfhörer gut aussehen.

Weil keiner von uns unverschämt reich ist, mussten die Kopfhörer natürlich so sein, dass die Leute sie sich auch wirklich leisten können. Goldene Verkabelung und Polster aus Straußenleder haben wir diesmal weggelassen und uns darauf konzentriert, dass die Kopfhörer einfach nur verdammt gut zu benutzen sind und verdammt gut klingen.

Unsere ersten in Finnland entwickelten Kopfhörer sind bald fertig für den Verkauf jVon Betatestern aus aller Welt kamen so hymnische Kommentare, dass ich stark das Gefühl habe, wir haben uns selbst übertroffen. Klar, nächstes Jahr und danach übertreffen wir uns dann wieder. Und noch besser.

Das ist, hört mal, ein verdammt unangenehmes Gefühl, wenn man jemandem die Hörer aufsetzt und die Person kurz darauf anfängt zu heulen, ihre iPhone-Ohrstöpsel in den Graben pfeffert und sich dann weigert, die Kopfhörer wieder rauszurücken. Und das waren in dem Stadium erst die Betaversionen. I kid you not!

Die erste kleine Charge geht bald in den Vorverkauf, aber dem Interesse nach zu urteilen ist sie an einem Tag weg. Je weiter unser Kopfhörerprojekt vorankommt, desto mehr Infos schieben wir nach.

Kuulostaako mahtipontiselta otsikolta? No niin vain on tämäkin mihin on ryhdytty.

Mutta lähdetäänpäs ihan vuoden alusta liikkeelle, kun minä hyppäsin tähän ratittomaan ja jarruttomaan rattikelkkaan mukaan. 

Ai kuka ”minä”? Älä hätäile, namedroppauksia kyllä tulee myöhemmin, niin että heikompaa hirvittää ja suomalaista hävettää.

Tajusin alkuvuodesta tarvitsevani reissunpäälle asiallisia vastamelukuulokkeita ja kas, Facebook-algoritmi luki alfa-aaltoni ja pukkasi näkyviin samalla sekunnilla Valcon mainoksen, jossa minulle kaupattiin (tai vittuiltiin päin naamaa, en vieläkään ole varma) Pulasorsia ja Sorsia tms. kummallisia kuulokkeita.

No minähän pistin siltä istumalta sähköpostia pojille, esittelin kiltisti itseni ja pyysin mahdollisuutta koeponnistaa heidän luurinsa ja kirjoittaa valistuneen palautteeni kapineitten johdosta.

(Semmoinen välihuomautus ja konteksti tähän väliin, ennen kuin edetään, että suhtaudun kuulokkeisiin aika intohimoisesti ja ymmärrykseni niistä on melko syvällinen)

Kuuntelin ja pahoinpitelin niitä aikani, purin ne osiin ja tutkin, mitä ne on oikeasti syönyt ja sen jälkeen silleen vähän niinkuin kehuin haukkumalla ne nykyiset mallit, että hintaisekseen ihan hyvät, mutta niissä menee järkyttävä määrä potentiaalia hukkaan.

Vastapalaute Valcon tyyliin oli, että: 

”No suunnittele v*ttu itte paremmat, niin otetaan myyntiin...”

No ei tarvinnut enempää yllyttää. Kohta huomasin olevani poikien toimistolla juomassa kaljaa ja piirtelemässä kirkkovenettä fläppitaululle. Siitä pikkuhiljaa parin insinööripoikien kanssa alkoi hahmottua erinomaisten kuulokkeiden resepti. 

Nyt lienee hyvä kohta esitellä itseni ja droppailla niitä nimiä

Nimeni on Jasse ”Jazmanaut” Kesti ja olen audiofiili.

Olen tehnyt äänihommia ammatikseni nyt rapiat parikymmentä vuotta, niin studiossa kuin livehommissakin. 

Internet löytää toistasataa levyä, jossa on mun nimeni ja sellaista musiikinmuotoa saa etsiä, mitä en olisi mennyt sörkkimään, Tehosekottimesta Jorma Hynniseen. Texas Fagotista Kansallisbalettiin.

Livehommissa olen miksaillut lähivuosina mm. Tuure Kilpeläistä, Elastista, Laura Närheä, Jukka Poikaa, Emma Salokoskea, Soul Captain Bandia ja lukuisia muita etu- ja takarivin artisteja. Puhumattakaan systeemisuunnitteluista ja äänimestaroinneista.

Nykyään pyöritän myös omaa Kesthouse -masterointistudiota, jonka löytää osoitteesta www.kesthouse.com

Eli tältä pohjalta tinkimätön äänentoisto on minulle ensiarvoisen tärkeää ja olen sitä jahdannut koko aikuisikäni. Eikä aihe ole pienen pieni. Pelkkä insinöörimäinen puuhailu ja äänen fysiikan kokonaisvaltainen ymmärtäminen ei yksin riitä, vaan yhtälöön pitää ottaa myös psykofysiikka. Ihminen kun on loppupeleissä se suurin muuttuja, jolle se lopputuote pitää suunnata, oli kyse sitten itse musiikista, tai laitteesta jolla sitä musiikkia nautitaan.

Toisin sanoen, jos minä suunnittelisin itselleni mikroskooppisen tarkan ja äärimmäisen neutraalin kuulokkeen, niin suurin osa kuluttajista kokisi sen tylsänä ja hengettömänä. 

Sitten toisaalta, jos kuulokkeelta haetaan vain pelkkää fiilistä ja unohdetaan yhtälöstä tarkkuus ja se ns. tiedepuoli, niin saadaan aikaiseksi beatseja ja samankaltaisia hirvityksiä, jotka kuulostavat ensimäiset minuutit vaikuttavilta megaturbobassoineen, mutta puuduttavat hyvin pian mössöydellään ja erottelun puutteellaan. 

Mutta me ei nyt lähdettykään tekemään somisteita, vaan helvetin hyviä ja käyttökelpoisia kuulokkeita. Tässä kohtaa keskityttiin eniten olennaiseen, eli kuuntelukokemukseen ja hierotaan se paitsi korvakuulolta, myös tarkoilla mittauksilla viimeisen päälle kuntoon.

Tokikaan ei haittaa, vaikka ne kuulokkeet näyttävätkin hyvältä.

Koska me ei kukaan olla poskettoman rikkaita, piti kuulokkeiden olla toki sellaiset, joihin ihmisillä olisi oikeasti myös varaa. Kultaiset kaapeloinnit ja strutsinnahkaiset pehmusteet jätettiin nyt väliin ja keskityttiin siihen, että kuulokkeet ovat vain yksinkertaisesti pirun hyvät käyttää ja kuunnella.

Ensimmäiset meidän Suomessa suunnittelemat kuulokkeet on pian valmiita myyntiin ja betatestaajilta maailmalta on tullut niin ylistäviä kommentteja, että musta tuntuu vahvasti, että me ollaan ylitetty itsemme. Toki sitten ensi vuonna ja sen jälkeen ylitetään itsemme taas uudestaan ja vielä paremmin.

Se on kuulkaas vaivaannuttava tunne, kun panet ihmiselle luurit päähän ja se rupeaa hetken kuluttua itkemään, heittää iphonen korvanappinsa jonkkaan, eikä suostu enää luovuttamaan kuulokkeita takaisin. Ja ne oli vasta betaversiot siinä vaiheessa. I kid you not!

Ensimmäinen pieni erä tulee pian ennakkomyyntiin, mutta kiinnostuksesta päätellen menee päivässä. Sitä mukaa kun meidän kuulokeprojekti etenee, laitetaan lisää tietoa tulemaan.