Valcos stora hörlursodyssé 2019!

Låter det som en pompös rubrik? Jo, så är det faktiskt med det här också som vi har gett oss in på.

Men vi börjar väl från årets början, när jag hoppade på den här rattlösa och bromslösa pulkan. 

Jaha vem är då ”jag”? Lugna dig, namedroppandet kommer nog senare, så det räcker för att de känsligare ska bli skärrade och finländaren skämmas.

I början av året insåg jag att jag behövde ett par ordentliga brusreducerande hörlurar för resor, och se där, Facebook-algoritmen läste mina alfa-vågor och tryckte upp en Valco-annons samma sekund, där man försökte sälja mig, eller håna mig rakt i ansiktet, jag är fortfarande inte säker, Pulasorsat och Sorsat eller några andra märkliga hörlurar.

Nå, jag skickade genast mejl till grabbarna, presenterade mig snällt och bad om en chans att testköra deras lurar och skriva min upplysta feedback om apparaterna.

(En liten parentes och lite kontext här innan vi går vidare: jag förhåller mig rätt passionerat till hörlurar och min förståelse för dem är ganska djupgående)

Jag lyssnade på dem och misshandlade dem ett tag, plockade isär dem och kollade vad de faktiskt hade käkat, och sen gav jag de nuvarande modellerna ungefär en komplimang genom att skälla ut dem: för priset helt okej, men det går en helt absurd mängd potential till spillo i dem.

Motrepliken i Valcos stil var att: 

”Nå designa för i helvete bättre själv då, så tar vi in dem till försäljning...”

Nå, man behövde inte hetsa mig mer än så. Snart märkte jag att jag satt på grabbarnas kontor, drack öl och ritade en kyrkbåt på blädderblocket. Där började receptet på ett par utmärkta hörlurar så småningom ta form tillsammans med ett par ingenjörsgrabbar. 

Nu är det väl ett bra läge att presentera mig själv och droppa några namn

Jag heter Jasse ”Jazmanaut” Kesti och jag är audiofil.

Jag har jobbat med ljud professionellt i drygt tjugo år nu, både i studio och live. 

På internet hittar man över hundra skivor med mitt namn på, och den musikgenre får man leta efter som jag inte skulle ha gått in och petat i, från Tehosekoitin till Jorma Hynni­nen. Från Texas Faggot till Nationalbaletten.

På livesidan har jag de senaste åren mixat bland andra Tuure Kilpeläinen, Elastinen, Laura Närhi, Jukka Poika, Emma Salokoski, Soul Captain Band och en hel hög andra artister från både fram- och bakraden. För att inte ens tala om systemdesign och ljudmastering.

Numera driver jag också min egen masteringstudio, Kesthouse, som du hittar på adressen www.kesthouse.com

Utifrån det är kompromisslös ljudåtergivning det allra viktigaste för mig, och det har jag jagat hela mitt vuxna liv. Och det här är inget litet ämne. Bara ingenjörsmässigt pillande och en helhetsförståelse för ljudets fysik räcker inte ensamt, utan man måste också ta med psykofysik i ekvationen. Människan är trots allt den största variabeln som slutprodukten måste riktas till, oavsett om det gäller själva musiken eller apparaten man njuter av den musiken med.

Med andra ord, om jag skulle designa ett mikroskopiskt exakt och extremt neutralt par hörlurar åt mig själv, skulle de flesta konsumenter tycka att de var tråkiga och själlösa. 

Å andra sidan, om man bara är ute efter ren känsla i ett par hörlurar och glömmer precisionen och den så kallade vetenskapsdelen, då får man Beats och liknande styggelser, som låter imponerande de första minuterna med sin megaturbobas, men väldigt snabbt bedövar med sitt mosiga ljud och sin brist på separation. 

Men vi gav oss inte på att göra prydnadssaker, utan förbannat bra och användbara hörlurar. Här fokuserade vi mest på det väsentliga, alltså lyssningsupplevelsen, och finputsar den inte bara på gehör utan också med noggranna mätningar tills allt sitter precis som det ska.

Det skadar förstås inte heller om hörlurarna ser bra ut.

Eftersom ingen av oss är skamlöst rik behövde hörlurarna förstås vara såna som folk faktiskt också har råd med. Guldpläterad kabeldragning och kuddar i strutsläder fick vi hoppa över den här gången och fokusera på att hörlurarna helt enkelt är förbannat bra att använda och lyssna på.

De första hörlurarna vi har designat i Finland är snart klara för försäljning jFrån betatestare runt om i världen har det kommit så översvallande kommentarer att det känns rätt starkt som att vi har överträffat oss själva. Fast nästa år och efter det överträffar vi förstås oss själva igen, och ännu bättre.

Det är, hörni, en rätt pinsam känsla när man sätter lurarna på nån och personen efter en stund börjar gråta, slänger sina iPhone-öronproppar åt helvete och vägrar lämna tillbaka hörlurarna. Och det där var bara betaversionerna då. I kid you not!

Det första lilla partiet kommer snart ut på förhandsförsäljning, men att döma av intresset går det åt på en dag. I takt med att vårt hörlursprojekt går framåt släpper vi mer info.

Kuulostaako mahtipontiselta otsikolta? No niin vain on tämäkin mihin on ryhdytty.

Mutta lähdetäänpäs ihan vuoden alusta liikkeelle, kun minä hyppäsin tähän ratittomaan ja jarruttomaan rattikelkkaan mukaan. 

Ai kuka ”minä”? Älä hätäile, namedroppauksia kyllä tulee myöhemmin, niin että heikompaa hirvittää ja suomalaista hävettää.

Tajusin alkuvuodesta tarvitsevani reissunpäälle asiallisia vastamelukuulokkeita ja kas, Facebook-algoritmi luki alfa-aaltoni ja pukkasi näkyviin samalla sekunnilla Valcon mainoksen, jossa minulle kaupattiin (tai vittuiltiin päin naamaa, en vieläkään ole varma) Pulasorsia ja Sorsia tms. kummallisia kuulokkeita.

No minähän pistin siltä istumalta sähköpostia pojille, esittelin kiltisti itseni ja pyysin mahdollisuutta koeponnistaa heidän luurinsa ja kirjoittaa valistuneen palautteeni kapineitten johdosta.

(Semmoinen välihuomautus ja konteksti tähän väliin, ennen kuin edetään, että suhtaudun kuulokkeisiin aika intohimoisesti ja ymmärrykseni niistä on melko syvällinen)

Kuuntelin ja pahoinpitelin niitä aikani, purin ne osiin ja tutkin, mitä ne on oikeasti syönyt ja sen jälkeen silleen vähän niinkuin kehuin haukkumalla ne nykyiset mallit, että hintaisekseen ihan hyvät, mutta niissä menee järkyttävä määrä potentiaalia hukkaan.

Vastapalaute Valcon tyyliin oli, että: 

”No suunnittele v*ttu itte paremmat, niin otetaan myyntiin...”

No ei tarvinnut enempää yllyttää. Kohta huomasin olevani poikien toimistolla juomassa kaljaa ja piirtelemässä kirkkovenettä fläppitaululle. Siitä pikkuhiljaa parin insinööripoikien kanssa alkoi hahmottua erinomaisten kuulokkeiden resepti. 

Nyt lienee hyvä kohta esitellä itseni ja droppailla niitä nimiä

Nimeni on Jasse ”Jazmanaut” Kesti ja olen audiofiili.

Olen tehnyt äänihommia ammatikseni nyt rapiat parikymmentä vuotta, niin studiossa kuin livehommissakin. 

Internet löytää toistasataa levyä, jossa on mun nimeni ja sellaista musiikinmuotoa saa etsiä, mitä en olisi mennyt sörkkimään, Tehosekottimesta Jorma Hynniseen. Texas Fagotista Kansallisbalettiin.

Livehommissa olen miksaillut lähivuosina mm. Tuure Kilpeläistä, Elastista, Laura Närheä, Jukka Poikaa, Emma Salokoskea, Soul Captain Bandia ja lukuisia muita etu- ja takarivin artisteja. Puhumattakaan systeemisuunnitteluista ja äänimestaroinneista.

Nykyään pyöritän myös omaa Kesthouse -masterointistudiota, jonka löytää osoitteesta www.kesthouse.com

Eli tältä pohjalta tinkimätön äänentoisto on minulle ensiarvoisen tärkeää ja olen sitä jahdannut koko aikuisikäni. Eikä aihe ole pienen pieni. Pelkkä insinöörimäinen puuhailu ja äänen fysiikan kokonaisvaltainen ymmärtäminen ei yksin riitä, vaan yhtälöön pitää ottaa myös psykofysiikka. Ihminen kun on loppupeleissä se suurin muuttuja, jolle se lopputuote pitää suunnata, oli kyse sitten itse musiikista, tai laitteesta jolla sitä musiikkia nautitaan.

Toisin sanoen, jos minä suunnittelisin itselleni mikroskooppisen tarkan ja äärimmäisen neutraalin kuulokkeen, niin suurin osa kuluttajista kokisi sen tylsänä ja hengettömänä. 

Sitten toisaalta, jos kuulokkeelta haetaan vain pelkkää fiilistä ja unohdetaan yhtälöstä tarkkuus ja se ns. tiedepuoli, niin saadaan aikaiseksi beatseja ja samankaltaisia hirvityksiä, jotka kuulostavat ensimäiset minuutit vaikuttavilta megaturbobassoineen, mutta puuduttavat hyvin pian mössöydellään ja erottelun puutteellaan. 

Mutta me ei nyt lähdettykään tekemään somisteita, vaan helvetin hyviä ja käyttökelpoisia kuulokkeita. Tässä kohtaa keskityttiin eniten olennaiseen, eli kuuntelukokemukseen ja hierotaan se paitsi korvakuulolta, myös tarkoilla mittauksilla viimeisen päälle kuntoon.

Tokikaan ei haittaa, vaikka ne kuulokkeet näyttävätkin hyvältä.

Koska me ei kukaan olla poskettoman rikkaita, piti kuulokkeiden olla toki sellaiset, joihin ihmisillä olisi oikeasti myös varaa. Kultaiset kaapeloinnit ja strutsinnahkaiset pehmusteet jätettiin nyt väliin ja keskityttiin siihen, että kuulokkeet ovat vain yksinkertaisesti pirun hyvät käyttää ja kuunnella.

Ensimmäiset meidän Suomessa suunnittelemat kuulokkeet on pian valmiita myyntiin ja betatestaajilta maailmalta on tullut niin ylistäviä kommentteja, että musta tuntuu vahvasti, että me ollaan ylitetty itsemme. Toki sitten ensi vuonna ja sen jälkeen ylitetään itsemme taas uudestaan ja vielä paremmin.

Se on kuulkaas vaivaannuttava tunne, kun panet ihmiselle luurit päähän ja se rupeaa hetken kuluttua itkemään, heittää iphonen korvanappinsa jonkkaan, eikä suostu enää luovuttamaan kuulokkeita takaisin. Ja ne oli vasta betaversiot siinä vaiheessa. I kid you not!

Ensimmäinen pieni erä tulee pian ennakkomyyntiin, mutta kiinnostuksesta päätellen menee päivässä. Sitä mukaa kun meidän kuulokeprojekti etenee, laitetaan lisää tietoa tulemaan.